Kerhon historia ja nykyhetki

 

Heinäveden Moottorikelkkailijat Ry perustettiin 17.8.1992

Kerhoa perustamassa oli tuttuja nimiä ennätysajojen tiimoilta:

Reijo Kaulamo, Lasse Tuovinen, Markku Ukkonen, Esa Purhonen ja Risto Suomalainen ovat kerhon perustajajäsenet.

Kerhon tarkoituksena alusta alkaen oli kelkkailun ja reitistön edistäminen paikkakunnalla. Kelkkailun edistämiseksi reitistön eteen tehtiin mittavasti töitä.

Safareita on järjestetty vuodesta 1997 alkaen, kuutamosafareina, päiväsafareina ja perhesafareina. Kuutamosafareina alkaneet yöajot muuttuivat yösafareiksi ja mm. Hämeen kelkkailijoita onkin nähty safareilla useampana vuotena.

Kelkkakerho julkaisi omaa ”lehteä” jonkin tovin ja TELAMATTO lehtistä jaettiin jäsenistölle vuodesta 1997 alkaen aina kaksituhatta luvun alkupuolelle.

Kuikka Koposen ajot vuonna 2009 keräsi Heinävedelle veteraani kelkkailijoita. Kiihdytys ajot Holopaisen pellolla sekä kelkka ajelutukset vanhojen kelkkojen katselun lomassa oli varsin mielekäs tapahtuma. Safariporukalla järjestettävä tehtävärastiajo Kuikka Koposen reitistöllä oli myös mukava tapahtuma.

Vuosittaisia kelkkamessuja on kierrelty vaihtelevasti ympäri Suomea.  Helsingissä, Jyväskylässä ja Rovaniemellä kerholla on ollut oma osasto Heinäveden kunnan kanssa esillä.

Kerhon nimissä kilpailevia kelkkailijoita on vuosien saatossa ollut sprintissä, crossissa ja endurossa.  Menestystä ovat niittänyt mm. Peter Nissinen, Juha Nissinen, Iiro Paatero, Joni Gustafsson, Kai Nissinen, Niko Kolari, Lauri Reinikainen, Veikka Tynkkynen sekä Porokeisareiden team. Kerho on tukenut kilpailijoita kisojen osallistumismaksuissa.

Kerhon puheenjohtajat ja hallitukset ovat vaihdelleet vuosien saatossa, kuten yhdistystoimintaan kuuluukin. Jäsenmäärät ovat myös vaihdelleet. Uusi sukupolvi on löytämässä Kuikka Koposen kiemurat ja hyvä niin.

Moottorikelkkailun harrastajien henki Heinävedellä on tällä hetkellä suuri. Sukupolvi on vaihtunut hallituksessa ja kerho jatkaa safareidenajo perinteitä sekä tuoden uusia ideoita toiminnan jatkumiseksi. Kelkkailun trendit ovat muuttuneet ja erilaiset foorumit ja sosiaaliset mediat toimivatkin nykyisin hyvänä tiedonjako kanavina. Kelkkakerhon kotisivuja ja logoa on nuorennusleikattu sekä vietetty aikaa kelkkailun ulkopuolella mm. kesäkisojen, koeajo tapahtumien ja erilaisten talkoolaisten palkitsemis iltojen tiimoilta. Nuorentuneen jäsenistön tärkein tehtävä onkin vaalia talkoohiellä rakennettua perintöä reitistön suhteen suurella kunnioituksella.

 

 

Heinäveden ennätysajo

 

Varkautelaisten hallussa ollut moottorikelkoilla ajettu yhtäjaksoinen kestävyysajo, reilut kymmenentuhatta kilometriä vuodelta 1988 alkoi kirvellä Heinävetisiä mieliä. Varmaan parempaan pystytään, ajateltiin. Asiaan päätettiin tehdä muutos, ja saada ennätys Heinävedelle. Reijo Kaulamo oli idean Isä.  Mukaansa Reijo sai Ukkosen Markun joka oli hyvä puhumaan se sekä Purhosen Esan. Suunnitelmana oli ajaa kelkalla 8 vuorokautta ja 192 tuntia yhtäjaksoisesti kuskia vaihtamalla ns. lennosta. Puhuttiin maailmanennätyksestä ja Quinnessin ennätysten kirjaan pääsemisestä. 

Ennätysajoa ryhdyttiin suunnittelemaan syksyllä 1991. Ydin porukassa ajoa suunnittelemassa olivat Kaulamo Reijo, Purhonen Esa, Suomalainen Risto ja Ukkosen Markku. Reijo aloitti virallisten lupien haun ja käytännön asioiden selvittämisen. Siinä olikin työnsarkaa, sillä mm. polttoainetta ei jäälle saanut viedä kuin 200 litraa kerralla. Myös mahdollisten vahinkojen sattuessa turvatoimet ja varautumiset piti olla hoidettuna. Lupien saaminen vaati ponnisteluja. Melunmittauksia, turvaohjeita, ja kaikkea mitä viranomaistaho oli viisaudessaan säätänyt. Oma hommansa oli saada myös yhteistyökumppanit uskomaan hankkeeseen. Pienistä kulueristä ei kuitenkaan ollut kyse. Ennätyksen tekoon vaadittiin suuria ponnisteluita ennen kuin ensilumet oli edes satanut maahan.

Asioiden hoitaminen lupa ja muissa asioissa oli hidasta, koska virallista kelkkakerhoa ei vielä ollut perustettu. Kelkkailijat Heinävesi oli epävirallisena lupien hakijana, vaikka yhdistystä ei ollut rekisteröity. Kelkkailijat Heinävesi ja Heinäveden Nestori moottoripyöräilijät, joiden kerho oli jo perustettu 1989, tekivät asian eteen yhteistyötä. Molempien harrastekuntien edustajia oli suunnittelemassa ennätysajoa.

Heinäveden Moottorikelkkailijat Ry perustettiin 17.8.1992 ennätysajon jälkeen.

Reijo paikallisena kelkka-kauppiaana ryhtyi hommaamaan kelkkaa ennätysajon tekoon. Oma hommansa oli vakuuttaa kelkkatehtaalle Itäsuomalaisten miesten tahtotaso ja usko ennätyksen syntymiseen, olihan kyseessä maine monella saralla. Lynxin tehtaalta asiaan oltiin viimeisellä myönteisiä ja kelkka saatiin.  Malliston uusin Lynx Cobra E.

Valmistautuminen alkaa.

Lupa-asiat alkoivat selkiytyä, paikka oli mietitty ja kelkka hankittu. Alkoi mittava ponnistus radan teon eteen. Radan paikka oli Pääskyvuoren lähettyvillä kermanjärvellä, tulilahdella. Rata merkittiin ja poliisi virallisena tahona kävi radan pituuden mittaamassa ja todistamassa. Mitta otettiin kepistä keppiin radan sisäkurvilta ja mitaksi saatiin 2859metriä. Rata eristettiin lippunauhoilla. Jokaisen lumisateen jälkeen talkoolaiset tamppasivat rataa omilla kelkoilla. Tarkoituksenahan oli saada aikaan kulutusta kestävä, lähes kolme kilometriä pitkä ovaalin muotoinen rata. Tamppausta kesti tammikuulta aina ennätysajoon asti, sekä myös sen aikana. Talkoolaiset runsas osallistuja määrä oli suureksi avuksi. Yömyöhiä pitkin omien lapioiden ja kolien kanssa rataa kunnostettiin. Marjon Karin tekemällä lanalla rataa vedettiin tasaisemmaksi talkoolaisten omilla kelkoilla. Polttoainetta paloi tamppaus hommaan suunniteltua enemmin.

Järjestely kokouksessa talkoolaisia tarvittiin useisiin eri tehtäviin. Muun muassa valvojia, huoltajia, muonittajia ja radan kunnostajia runsaasta talkooväestä hankittiin. Valvojia oli yhteensä 17 henkeä, jotka vuorotellen olivat ympärivuorokauden kirjaamassa ajettuja kieroksia kolmen tunnin jaksoissa. Radan kunnostajat kunnostivat rataa aina siihen tilaisuuden tullen. Paikallisena K-kauppiaana Esa Purhonen toimitti talkooväelle ja kuskeille ruokaa päivittäin. Ruuan menekki olikin valtava raikkaassa ulkoilmassa työskennelleille talkoolaisilla.  Paikallinen leipuri toi leipää ja leivonnaisia päivittäin ajajille ja talkooväellä jäälle. Jäälle oli tukikohdiksi ja lämmittelypaikoiksi tuotu asuntovaunuja ajajille ja talkoolaisille. 

Kuskeiksi ennätysajoon valikoitui Reijo Kaulamo, Esa Purhonen, Lasse Tuovinen ja Jukka Mikkonen. Kuskit valmistautuivat ajoon lähinnä henkisellä puolella. Muut valmistelut veivät fyysiseltä harjoittelulta aikaa, joten kelkan päälle ennätysajoon hypättiin luottavaisena. Kelkan kestävyyttä, jos jotain vain murehdittiin.

Kelkan saavuttua Reijo suoritti sisäänajon 500 kilometriä, jonka jälkeen kelkka LYNX malliltaan COBRA rotax 536 purettiin ja tarkistettiin, että tekniikka on kunnossa. Samalla mietittiin ajosta mahdollisesti syntyviä vikoja osien kestävyyttä ja osien vaihtoaikoja kellotettiin sekä huolellisesti suunniteltiin remontit, joita voi tulla. Eniten huolta aiheutti liukukiskojen kestävyys, joten suunnitelma oli vaihtaa koko alusta, joka todettiin nopeammaksi tavaksi, kuin pelkkien kiskojen vaihto. Alustan vaihtoa harjoiteltiin, ja se sujuikin kolmessa minuutissa. Ennalta suunniteltu hyvin tehty työ kantoi hedelmää, sillä ennätysajon aikana kelkkaan ei muita vikoja startin hammaskehän vaihdon lisäksi ilmaantunut. Liukukiskotkaan eivät kuluneet kummoisesti ajon aikana. Variaattorin hihna vaihdettiin varmuuden vuoksi 9800kilometrin kohdalla.

Ajon aikana suoritettiin puolentoista tunnin välein tankkaus. Tankkausta harjoiteltiin jo etukäteen ja siihen valmistettiin tankkausväline, jolla tankkaus ei vienyt aikaa kahta minuuttiakaan. Kuskien vaihdon yhteydessä tarkistettiin pultit, mutterit ja lisättiin tuorevoiteluöljy. Kelkka ajettiin itse valmistetulle huolto tasolle, jossa oli helppo alusta tarkistaa. Jokaisella kuljettajalla oli oma huoltomies. Huollon vastuu henkilönä toimi Kari Marjo, joka tarvittaessa ohjeisti huoltajia. Huoltajat olivat mukana kelkan purkamisesta asti, jotta mahdollisten vikojen tullessa samat korjaus suunnitelmat toteutuisivat. Huoltajien onneksi kelkka kesti ajon todella hyvin. Samoin kuljettajat. Kuljettajat ajoivat jokainen omalla ajovuorollaan. Yöllä paikallisväki kävi satunnaisesti tarkkailemassa ajavatko ne siellä ympärivuorokautisesti oikeasti. Ajo-osuuksilla kuljettajilla ei ongelmia ollut. Reitistöä huolettii samanaikaisesti ja kuljettajille annettiin ohjeet missä kohti rataa ajaa.  Radan kunnossapitoon talkoolaisten panostus oli valtava.

Ennätys Heinävedellä tehtiin ja sitä ei ole rikottu vieläkään.

Ennätysajon faktat:

8 vuorokautta / 192 tuntia

14092 kilometriä/ 4929 kierrosta (2839metriä pitkällä radalla)

2300 litraa bensaa/ n.50 litraa voiteluaineita

73,4km/h keskituntinopeus

4 kuljettajaa / kolmen tunnin ajovuoroilla

100 avustajaa/ talkoolaista

Ennätysajo sujui yli odotusten, sillä vanha ennätys ylittyi jo perjantaina kuudentena ajo päivänä. Sunnuntaina 8.3.1992 kellon lähestyessä kahtatoista oli ennätyslukemiksi pian ajettu 14092 kilometriä. Yleisöä ja lehdistöä kertyi paikalle runsaasti ja ennätysajo päättyi kelkkariehaan. Maailmanmestareita haastateltiin ja juhlittiin paikallisina sankareina ja erinäköisissä tapahtumissa ympäri Suomen. Ennätyksen syntyyn tarvittavaa valtavaa yhteishengen määrää talkoolaisten ja kelkkailijoiden keskuudessa ei voida mitata. Ennätys syntyi juurikin siitä syystä, että sen takana seisoi koko kylä.

Teksti: Miia Mikkonen

Mukana: Reijo Kaulamo ja Lasse Tuovinen

 

 

Kuikka Koposen Kiemurat

 

Kuikka Koposen kiemuroiden suunnittelu aloitettiin kuntatasolla syksyllä 1996. Heinävesi-Enonkoski-Kangaslampi ja Savonranta istuivat yhteiseen pöytään keskustelemaan hankkeesta.  Rahoitus mahdollisuuksia EU:lta selviteltiin, kulurakenteita laskettiin, ja lopulta Heinävettä lukuun ottamatta muut kunnat vetäytyivät hankeesta. Hankkeen onnistumiseksi Heinäveden kunnan panostus reitistön suunnitteluun, toteutukseen ja kunnossapitoon oli tärkeä.

 Suunnittelu jatkui aina vuoteen 1999 toteutuksen aloitukseen. Rahoitusta saatiin EU:lta ja kun yhteistyö kunnan ja maanomistajien kanssa saatiin selväksi, alkoi huhtikuussa 1999 kerhon jäsenistöllä alueittainen reitistön merkkaus ja raivaus talkoot.

kelkkakerholaisten osuutena olin talkootyönä tehdä tietyn summan edestä reitistön raivuuta. Summa oli senaikaiseksi panostukseksi melko suuri. Näin kuitenkin tehtiin.

Pienpuusto raivattiin elokuussa ja raivausta jatkuin aina kesään 2000 asti. Raivattavan reitin kokonaismatka oli n.100 kilometriä, joten kassaroita, vesureita ja sahoja sai teroitella ennen kuin hommat oli tehty. Reitistön koneellinen tasaus aloitettiin 1999 syksyllä ja se jatkui vuonna 2000 rumpujen laitolla. Ei aikaakaan, kun ensimmäinen ajettava väli Huuhkonvuori-Vuokala valmistui. Ponnistus reitistön eteen oli valtaisa. Talkootunteja laskettiin ja jäsenet tekivät innokkaina töitä.

Reitistöt merkittiin kelkkareittimerkein, liikennemerkein, opasmerkein ja reitistön numeromerkein vuosina 1999–2001. Kelkkareittimerkkien valtaisasta talkootyöllä tehdystä määrästä n.750 kpl Lasse Tuovinen suunnitteli ja valmisti. Lassen verstaalla viettämä aika on valtaisa ja hyvin tehty työ näkyy reitistön merkeissä vielä tänä päivänäkin.

Reitistön numerointi oli pilottihanke koko valtakunnassa, jonka tarkoituksena oli helpottaa reitillä liikkumista.

Vuonna 2003 alkoi Monikonkodan hanke, joka valmistui samaisena syksynä.

Reitistön varrella on useampikin kota joista Heinävetisten yritysten sponsoroimana mm. Hyövynlahden kota.

Heinäveden kunta hankki tampparin vuonna 2004, jonka jälkeen reitistön koneellinen hoito pääsi alkuun kunnan työntekijöiden ja kelkkakerhon jäsenien yhteistyönä.  Kunnan panostus reitistöön on ollut positiivinen talvimatkailun edistämiseksi.

Tässäkin talkootunteja tampparin puikoissa kertyi usealle. Kelkkareitit ovat olleet ponnistus, jonka eteen on ollut ilo tehdä talkootöitä.

Sana kiiri ja reitistöllä alkoi olla porukkaa hyvän hoidon vuoksi mukavasti. Yhteistyö kunnan kanssa reitistön markkinoinnin eteen tehty työ moottorikelkkamessuilla herätti kiinnostusta laajalti. Reitistöllä vieraili mm. Päijät-Hämeen ja Hämeen safarikelkkailijoiden porukkaa. Isompia moottorikelkkailukerhojen porukoita käy useasti ja onkin mukava seurata kodissa olevista vieraskirjoista viestejä ”maailmalta”.

Kuikka Koposen kiemurat kulkee erittäin vaihtelevassa ja kauniissa maastossa mäkiä ylös ja alas pettäen ajajaansa kuten Kuikka Koponenkin aikanaan teki. Reitin varrella on useita näköalapaikkoja ja nähtävyyksiä. Koskien ylitykset, korkeat mäet näköaloineen mm. Usein saa ajaja reiteillä huokailla luonnon kauneudesta. Hyvät reitit ja useat tauko/tulipaikat takaavat reitillä viihtymisen. Heinävedeltä yhdistyy ajolenkit naapurikuntiin lähes joka suuntaan, Savonrannalle, Liperiin, Kangaslammelle ja Tuusniemelle.  Reitistön varrella on tankkauspaikkoja Kirkonkylällä ja Karviossa. Ruoka paikkoja löytyy näiden paikkojen lisäksi Valamon Luostarista. Heinäveden reitistöä hoitaa edelleen kelkkakerho yhdessä kunnan kanssa. Toivottavasti viihdyt reitistöllämme!

Kalenteri

« Marraskuu 2019 »
Ma Ti Ke To Pe La Su
        1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30  

Tapahtumat